IPadit seiskaluokkalaisilla – satuja ja sarjakuvaa

Sormitietokoneet olivat yläasteella käytössä kahden seiskaluokan äidinkielen oppitunneilla yhden kurssin ajan. Kyseessä oli oppilaiden ensimmäinen äidinkielen kurssi, jonka sisältöön kuului mm. sanaluokkien kertausta ja kirjoitelman rakennetta. Tekstilajeina käsiteltiin satua ja sarjakuvaa.

Kurssin alkupuolella opiskeltiin sanaluokkia. Valitettavasti laitteet saapuivat nelisen viikkoa myöhässä, joten tehokas käyttöaika lyheni (kurssin kokonaispituus nelijaksojärjestelmässä on n. 9,5 viikkoa). Tarkoituksena oli harjoitella sanaluokkia lähes pelkästään nettitehtävien avulla mutta ilman koneita perinteiset monisteet oli aluksi otettava käyttöön. OPIT-oppimisympäristön harjoituksia varten laitteille ladattiin Photon-sovellus, jonka avulla Flash-pohjaisten tehtävien oli määrä aueta ja toimia.

Kun laitteet sitten lopulta saapuivat, jouduimme toteamaan, että koulun langaton verkko takkuilee eikä käyttö ollut lainkaan sujuvaa. Oppitunnit kuluivat siihen, että vuoron perään jonkun oppilaan laite putosi verkosta ja verkkoon oli yritettävä kirjautua uudelleen. Sanaluokkien harjoittelu tuntui jäävän kovin hataralle pohjalle. Oppilaille ei annettu omia verkkotunnuksia, vaan laitteiden oli määrä pysyä yleisillä tunnuksilla kirjautuneena verkkoon. Muutaman viikon taistelun jälkeen koululle saatiin langaton-WPA-yhteys ja jokainen laite kirjattiin erikseen verkkoon. Tämän jälkeen nettikäyttö sujui moitteetta. Joskin iPadien kokeilukäyttöäkään ei ollut enää jäljellä kuin muutama viikko.

Satuja luettiin ja kuunneltiin iPadilla. Käytössä oli esimerkiksi HC Andersen -sovellus. Seitsemäsluokkalaiset sai motivoitua satujen kimppuun kertomalla, että nyt on tarkoitus tutkia ja käsitellä satuja hieman eri näkökulmasta – aikuisemmasta – kuin silloin, kun iltasatuja kotona luettiin. Muutenkin laite välineenä ja interaktiivisuus olivat sopivia motivaattoreita. Ruma ankanpoikanen -sadusta tehtiin juonikaavio lukemisen jälkeen ja kirjailija H. C. Andersenista laadittiin tiivistelmä, joka kirjoitettiin iPadilla muistiinpanoihin.

Kurssin kirjoitelma oli aiheeltaan satu ja se kirjoitettiin perinteisesti käsin. Kun tekstit olivat valmiit ja opettaja ne arvioinut, oppilaat jaettiin 3–4 hengen ryhmiin. Ryhmät valitsivat yhdessä jonkun ryhmäläisen kirjoittaman sadun, josta he tekivät animaation. Tuossa vaiheessa kirjoitelmien arvosanoja ei vielä ollut julkistettu oppilaille, jotta ne eivät ohjaa tekstin valintaa.

Toteutus tehtiin PuppetPals HD -sovelluksella. Jokainen ryhmä sai työskentelytilan, jossa animaatiota työstettiin kolmen oppitunnin ajan. Tunneilla oli mukana samanaikaisopettaja, joten kaksi aikuista kiersi avustamassa ryhmien luona. Teknistä apua nuoret harvoin tarvitsivat. Editointivaiheessa vinkkejä jaettiin ryhmältä toiselle. Lopulta valmiit animaatiot katsottiin videotykillä valkokankaalle heijastettuna. Tuotokset olivat vaihtelevasti hyviä ja erinomaisen hyviä.
Oppilaille haastavinta tuntui olevan oman äänen kuunteleminen. Opettajalle ongelmia teetti valmiiden tuotosten tallettaminen jälkipolville. Laitteet itsessään oli kuitenkin joululoman aikana tyhjennettävä, koska ne jatkoivat matkaansa seuraavalle koululle. Jotakin saatiin viime hetkillä talteen luomalla opettajalle Gmail-osoite ja avaamalla yksityinen YouTube-tili. Ei-diginatiivista tuokin puuhastelu tuntui oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämiseltä. Tekstejä talleteltiin Dropboxiin mutta se ei ollut vaihtoehtona PuppetPalsin käytössä.

Viimeisellä viikolla ennen joulua käsiteltiin sarjakuvia. Teoriaosuuden jälkeen oppilaat saivat tehdä omia strippejä mm. Comic book! -sovelluksella. Ensimmäisellä toteutustunnilla oli ongelmia jälleen asetusten kanssa eikä paikalla ollut sijainen hallinnut laitteiden tekniikkaa. Kaikki oppilaat eivät siten heti päässeet riemu rinnoin työhön käsiksi. Lopulta kuitenkin muutama varsin näyttävä joulusarjakuva palautui opettajan pöydälle, kun asetukset oli palautettu ja sovellus toimi kuten pitikin.

Kurssin lopuksi keräsin oppilailta palautetta sormitietokoneiden käytöstä oppitunneilla. Palaute oli arvatenkin positiivista. Muuten olisi kuulemma äidinkielen opiskelu ollut varsin puuduttavaa ja tylsää. Kritiikkiä sai ymmärrettävästi alkujakson aikana tökkinyt nettiyhteys. Täytyy kuitenkin sanoa, että ällistyttävän hyvin ja kärsivällisesti oppilaat jaksoivat vuoroaan odottaa ongelmia ratkottaessa. Vihko edessä ja kynä kädessä jotain olisi siinä ajassa jo mennyt silpuksi.

-Tiina-

About these ads

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s