Ipadit osaksi arkea

Kohti kirjatonta koulua -hanke loppui varsinaisesti vuodenvaiheessa. Hankelaitteet jatkavat kiertoaan kouluilla edelleen. Omalle koulullemme hankimme Ipad Minejä puolen luokan verran ja uusiakin on tulossa. Minit ovat pienille oppilaille kevyempiä käyttää. Toisaalta parin kanssa työskentely onnistuu isommalta näytöltä paremmin. Puolensa siis molemmilla.

Kun uutuudenviehätys laitteista on takana, voi Ipadejä tarkastella paremmin oppimisen välineinä. Ne voi ottaa hyötykäyttöön. Pelillisyydessä ei ole mitään vikaa, mutta pelien lataamisen hurmassa saattaa laitteiden hyötykäyttö surkastua kovin pintapuoliseksi.
Pienten oppilaiden kanssa Pages toimii perus kirjoitusohjelmana Wordin tapaan. Se on uusissa laitteissa ilmainen. Laitteella voi ottaa kuvia ja siirtää kuvat tarinan kuvitukseksi. Kuvan voi ottaa piirustuksesta, askartelusta tai tarinaan liittyvästä esineestä. Paritarinoiden kirjoitus on ollut suosittua. Laitteille on tehty sähköpostiosoite, jota käyttämällä tarinan voi siirtaa tulostettavaksi koulun koneelta. Oppilaat esittelevät mielellään tuotoksiaan. Siinä sivussa opitaan tärkeitä asioita lauserakenteista.

Tiedon hankinnan välineenä Ipadit ovat käteviä. Koulun langaton verkko on saatu toimimaan ja parityöskentely on tässäkin voimaa. Ympäristötiedon aihepiireissä riittää tutkittavaa. Avaruus -jakso sai ihan uusia ulottuvuuksia kirjaan verrattuna, kun heijastimme IPadin näytöllä maapallon seinälle (Planets -sovellus). Oppilaat löysivät paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja saivat esitellä löytönsä koko luokalle. Esittelyyn käytimme adapteria, joka siirsi kuvan dokumenttikameran kytkennän kautta interaktiiviseen projektoriimme. Liitimme jokaisen padin vuorotellen piuhan pääkän.
Lappi-teemamme aikana etsimme Lapin eläimiä Luontoportti-sivustolta. Tiedot ovat sieltä pienille oppilaille helposti löydettävissä. Lintujen äänet voi kuunnella sivustolta. Eläimistä on kuvia.
Tietojen hakemisessa kaveri auttaa toista. Omassa luokassani on vahva yhteen puhaltamisen henki ja yhteistyö sujuu. Työtapojaan kehittämällä voi opettaja siirtyä kanssakulkijaksi, joka auttaa tarvittaessa, mutta antaa liikkumavaraa oppilaiden omaehtoiselle toiminnalle.

Ysiluokan äidinkielen kirjallisuuskurssi kirjattomasti

Kaksi Pirkkalan yläasteen ysiluokkaa pääsi testaamaan iPadeja koulukäytössä syksyllä 2012 yhden jakson ajan. Tarkan ennakkosuunnittelun tuloksena kokeilujaksoon valikoitui äidinkielen 9. kurssi, joka käsittelee kotimaista kirjallisuutta aina suullisesta perinteestä Agricolan kautta nykypäivään asti.

Olin suunnitellut kurssin siten, että oppikirjoja ei tarvita vaan kaikki opetus ja oppiminen tapahtuu sähköisesti. Oppilailla oli kylläkin vihot muistiinpanoja varten. IPadit olivat muidenkin luokkien käytössä, joten muistiinpanoja ei valitettavasti voinut niillä kirjoittaa eikä laitteita voinut viedä kotiin.

Kaikki sujuikin suunnitelmien mukaan – mutta vasta kun kurssin alusta oli kulunut nelisen viikkoa. Laitteet saapuivat koululle tuon verran myöhässä ja lisäksi ensimmäisiä käyttöviikkoja hankaloitti jatkuvasti katkeileva verkkoyhteys.
Kurssin alkupuolella oppilaat saivat kunkin tunnin alussa tehtäväkseen etsiä tietoa tietystä kirjallisuuden aikakaudesta. Vihkoon tehtiin ajatuskarttoja mm. romantiikasta, realismista, uusromantiikasta ja modernismista. Jotta oppiminen ei olisi kokonaan jäänyt oppilaiden omille harteille, seuraavalla tunnilla käytiin yhdessä läpi, mitä tietoja ajatuskartoista tulisi löytyä ja muutenkin yhdessä pureskeltiin opittua. Oppimista tukivat opettajan laatimat PowerPoint-esitykset. Kirjatonta ja paperitonta oppimista sekin.

Oppilaat tarttuivat laitteisiin innoissaan ja tekivätkin töitä ahkerasti koko jakson ajan. Huomion arvoista olivat kuitenkin kommentit, joiden mukaan itsenäinen ja ongelmanratkaisuperäinen työskentely oli paljon raskaampaa ja vaativampaa kuin perinteisempi opettajalähtöinen – joskin keskusteleva – opetus.

Kun aikakaudet oli kahlattu läpi, oli aika syventyä itse tekijöihin ja teksteihin. Oppilaat tekivät parityönä kirjailijaesitelmiä CBB-sovelluksella (Creative Book Builder). Työskentelyn aluksi näytin sovelluksen käytön perusteet mutta nopeasti nuoret oppivat käyttämään ohjelmaa itsenäisesti. Ainoastaan Dropbox-tallennukset jäivät opettajan vastuulle, koska kaikki tuotokset tallennettiin yhteiselle tilille enkä halunnut tunnuksia oppilaille jakaa. Lähteenä käytettiin tietokirjoja, oppikirjoja ja internetlähteitä.

Työskentelyyn oli varattu aikaa 3–4 oppituntia mutta aikaa olisi ollut tarvetta käyttää enemmänkin. Valmiit ”kirjat” esiteltiin vuorollaan videotykin välityksellä. Jokaisella oppitunnilla oli siis yksi kirjailija aiheena: Juhani Aho, Minna Canth, Ilmari Kianto, Eino Leino, Edith Södergran, Mika Waltari, Väinö Linna ja Tove Jansson. Esitelmän jälkeen tutustuttiin kyseisen kirjailijan tuotantoon mm. lukemalla katkelmia iBooksiin tallennetuista teoksista. Kurssikoetta varten tulostin jokaisen parin tekemän ”kirjan” oppilaille itselleen. Esitelmät ja vihkomuistiinpanot olivat käytännössä ainoa lähde, joita kokeeseen kerratessa tuli lukea.

Oppimista tarkasteltiin kurssin edetessä pitämällä tuntikuulusteluja Socrative-sovelluksen avulla. Loppujen lopuksi päädyin tekemään myös kurssikokeen Socrativella. Kokeessa oli 50 kysymystä, joista puolet oli monivalintakysymyksiä ja puolet avoimia. Koetilaisuudessa oli läsnä kaksi opetusryhmää – jokaisella oppilaalla oma laite käytössään. Koetta valvoi kaksi opettajaa. Oppilaille annettiin ohjeeksi kirjata muistiin sellaisen tehtävän numero, jonka osalta jokin jäi kaihertamaan. Tilaisuuden lopuksi opettaja lisäsi sitten mahdollisen korjauksen omiin muistiinpanoihinsa. Socrativen ongelma kun on se, että siinä ei pääse palaamaan takaisin tarkastelemaan tai korjaamaan omia vastauksiaan. Varmistelua pyysi muutama oppilas – kaikki sellaisia, jotka varmistelevat ns. normaalinkin kokeen jälkeen tekemisiään.

Lähtökohtaisesti kuvittelin Socrative-kokeen olevan paljon helpompi kuin perinteinen kertauskoe tästä kurssista on – johtuen lähinnä useista monivalintakysymyksistä verrattuna avoimiin tai soveltaviin kysymyksiin. Loppujen lopuksi arvosanallisesti koe asettui varsin linjakkaasti aiempien vuosien tulosten rinnalle. Kurssipalautteessa oppilaat kritisoivat jonkin verran tätä koetyyppiä. Sitä pidettiin vaikeampana ja jonkinlaista ahdistusta oli aiheuttanut se, ettei kysymyksiin voinut palata niihin jo vastattuaan.

Laitteen ääressä puurtamisen lomassa pidettiin lukutuokioita: luin oppilaille ääneen Suomen lasten Kalevalan kurssin kuluessa. Samalla tuli kansalliseepoksen juoni käsitellyksi. Kalevalan kieltä ja rakennetta käytiin läpi erikseen. Kurssin kirjoitelmana oli kirjallisuusessee, jonka oppilaat kirjoittivat kotonaan – koneella – lukemansa klassikkoteoksen pohjalta. Essee lähetettiin opettajalle liitetiedostona. Samalla tuli harjoiteltua sitäkin.

Kirjallisuuskurssi on perinteisesti ollut ainekseltaan runsas. Sen vuoksi kurssin alussa arvelutti, miten aika mahtaa riittää – nyt kun esitelmätkin tehtiin aiemmasta poiketen koulussa. Yllättävän hyvin ehdittiin. Pois jäi oppikirjan opetustekstien käsittely. Opetus oli keskustelevaa ja käsiteltävä aines ehkä hieman aiempaa suppeampaa. Tekstejä olisi mielestäni pitänyt ehtiä tutkia ja analysoida enemmän. Jos aikaa olisi ollut käytettäväksi, olisin myös toteuttanut kirjailijoiden teoksista erilaisia näytelmäversioita ja kuvannut niistä elokuvia iMovien avulla. Harmillisesti tällaiset projektit tahtovat jäädä teemapäivien iloksi.

Kurssipalaute oli jälleen positiivista. Pois lukien kurssikokeen osakseen saama kritiikki melko monelta oppilaalta. Opettajana seison edelleen alkuperäisen päätökseni takana, että kolmesta yhdeksännen luokan äidinkielen kurssista juuri tämä soveltui kirjattomana toteutettavaksi parhaiten. Vaikka kirjallisuuskurssi onkin.

-Tiina-

IPadit seiskaluokkalaisilla – satuja ja sarjakuvaa

Sormitietokoneet olivat yläasteella käytössä kahden seiskaluokan äidinkielen oppitunneilla yhden kurssin ajan. Kyseessä oli oppilaiden ensimmäinen äidinkielen kurssi, jonka sisältöön kuului mm. sanaluokkien kertausta ja kirjoitelman rakennetta. Tekstilajeina käsiteltiin satua ja sarjakuvaa.

Kurssin alkupuolella opiskeltiin sanaluokkia. Valitettavasti laitteet saapuivat nelisen viikkoa myöhässä, joten tehokas käyttöaika lyheni (kurssin kokonaispituus nelijaksojärjestelmässä on n. 9,5 viikkoa). Tarkoituksena oli harjoitella sanaluokkia lähes pelkästään nettitehtävien avulla mutta ilman koneita perinteiset monisteet oli aluksi otettava käyttöön. OPIT-oppimisympäristön harjoituksia varten laitteille ladattiin Photon-sovellus, jonka avulla Flash-pohjaisten tehtävien oli määrä aueta ja toimia.

Kun laitteet sitten lopulta saapuivat, jouduimme toteamaan, että koulun langaton verkko takkuilee eikä käyttö ollut lainkaan sujuvaa. Oppitunnit kuluivat siihen, että vuoron perään jonkun oppilaan laite putosi verkosta ja verkkoon oli yritettävä kirjautua uudelleen. Sanaluokkien harjoittelu tuntui jäävän kovin hataralle pohjalle. Oppilaille ei annettu omia verkkotunnuksia, vaan laitteiden oli määrä pysyä yleisillä tunnuksilla kirjautuneena verkkoon. Muutaman viikon taistelun jälkeen koululle saatiin langaton-WPA-yhteys ja jokainen laite kirjattiin erikseen verkkoon. Tämän jälkeen nettikäyttö sujui moitteetta. Joskin iPadien kokeilukäyttöäkään ei ollut enää jäljellä kuin muutama viikko.

Satuja luettiin ja kuunneltiin iPadilla. Käytössä oli esimerkiksi HC Andersen -sovellus. Seitsemäsluokkalaiset sai motivoitua satujen kimppuun kertomalla, että nyt on tarkoitus tutkia ja käsitellä satuja hieman eri näkökulmasta – aikuisemmasta – kuin silloin, kun iltasatuja kotona luettiin. Muutenkin laite välineenä ja interaktiivisuus olivat sopivia motivaattoreita. Ruma ankanpoikanen -sadusta tehtiin juonikaavio lukemisen jälkeen ja kirjailija H. C. Andersenista laadittiin tiivistelmä, joka kirjoitettiin iPadilla muistiinpanoihin.

Kurssin kirjoitelma oli aiheeltaan satu ja se kirjoitettiin perinteisesti käsin. Kun tekstit olivat valmiit ja opettaja ne arvioinut, oppilaat jaettiin 3–4 hengen ryhmiin. Ryhmät valitsivat yhdessä jonkun ryhmäläisen kirjoittaman sadun, josta he tekivät animaation. Tuossa vaiheessa kirjoitelmien arvosanoja ei vielä ollut julkistettu oppilaille, jotta ne eivät ohjaa tekstin valintaa.

Toteutus tehtiin PuppetPals HD -sovelluksella. Jokainen ryhmä sai työskentelytilan, jossa animaatiota työstettiin kolmen oppitunnin ajan. Tunneilla oli mukana samanaikaisopettaja, joten kaksi aikuista kiersi avustamassa ryhmien luona. Teknistä apua nuoret harvoin tarvitsivat. Editointivaiheessa vinkkejä jaettiin ryhmältä toiselle. Lopulta valmiit animaatiot katsottiin videotykillä valkokankaalle heijastettuna. Tuotokset olivat vaihtelevasti hyviä ja erinomaisen hyviä.
Oppilaille haastavinta tuntui olevan oman äänen kuunteleminen. Opettajalle ongelmia teetti valmiiden tuotosten tallettaminen jälkipolville. Laitteet itsessään oli kuitenkin joululoman aikana tyhjennettävä, koska ne jatkoivat matkaansa seuraavalle koululle. Jotakin saatiin viime hetkillä talteen luomalla opettajalle Gmail-osoite ja avaamalla yksityinen YouTube-tili. Ei-diginatiivista tuokin puuhastelu tuntui oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämiseltä. Tekstejä talleteltiin Dropboxiin mutta se ei ollut vaihtoehtona PuppetPalsin käytössä.

Viimeisellä viikolla ennen joulua käsiteltiin sarjakuvia. Teoriaosuuden jälkeen oppilaat saivat tehdä omia strippejä mm. Comic book! -sovelluksella. Ensimmäisellä toteutustunnilla oli ongelmia jälleen asetusten kanssa eikä paikalla ollut sijainen hallinnut laitteiden tekniikkaa. Kaikki oppilaat eivät siten heti päässeet riemu rinnoin työhön käsiksi. Lopulta kuitenkin muutama varsin näyttävä joulusarjakuva palautui opettajan pöydälle, kun asetukset oli palautettu ja sovellus toimi kuten pitikin.

Kurssin lopuksi keräsin oppilailta palautetta sormitietokoneiden käytöstä oppitunneilla. Palaute oli arvatenkin positiivista. Muuten olisi kuulemma äidinkielen opiskelu ollut varsin puuduttavaa ja tylsää. Kritiikkiä sai ymmärrettävästi alkujakson aikana tökkinyt nettiyhteys. Täytyy kuitenkin sanoa, että ällistyttävän hyvin ja kärsivällisesti oppilaat jaksoivat vuoroaan odottaa ongelmia ratkottaessa. Vihko edessä ja kynä kädessä jotain olisi siinä ajassa jo mennyt silpuksi.

-Tiina-

Kirjaton koulu -kokeilun tekninen toteutus yläkoulussa

Tervehdys Pirkkalan yläasteelta! Lukuvuosi ehti päättyä ennen kuin sain tartuttua härkää sarvista ja raapustettua muutaman rivin laitekokeilusta koulussamme.

Päätin jakaa blogikirjoitukseni teemaltaan kahdeksi eri kokonaisuudeksi: tässä ensimmäisessä esittelen Kohti kirjatonta koulua -hankkeen käytännön toteutusta yläkoulussa ja jälkimmäisessä pikemminkin sitä, mitä laitteilla tehtiin äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla kokeilujakson aikana.

Pirkkalan kunnan Kohti kirjatonta koulua -hanke kohdistui kunnan ainoan yläkoulun osalta 7. ja 9.-luokkalaisiin. Opetettavat aineet oli hakemuksessa määritelty äidinkieleksi ja matematiikaksi. Yläkoulussa hankevastaavaksi valikoitui äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori – ei siis TVT-vastaava tai tietotekniikan osaaja vaan perustaidot omaava Microsoft-käyttäjä.

Yli 650 oppilaan ja yli 60 opettajan koulussa käytännön järjestelyt aiheuttivat haasteita. Kunnassa käytössä oli vain muutamia iPad-salkkuja, joten aikataulut salkkujen käytöstä eri kouluissa oli laadittava tarkasti. Koska yläkoulussa on käytössä jaksojärjestelmä, oli järkevää, että salkut tulevat tietyn jakson ajaksi käyttöön, jolloin laitteita voidaan käyttää yhden kokonaisen kurssin ajan. Käyttö osui suunnitelmien mukaan lukuvuoden 2012–2013 kakkosjaksoon, joka kesti lokakuun 10. päivästä jouluun.

Työpariksi äidinkieltä opettavalle hankevastaavalle oli valittava sellainen matematiikan opettaja, joka opettaa samaa tai samoja yhdeksänsiä luokkia. Seuraavana syksynä aloittavat seitsemännet luokat oli valittava niin, että molemmat opettajat opettavat samoja ryhmiä. Tarkoituksena kun oli, että kokeilu kohdistuu muutamaan opetusryhmään, jotka käyttävät laitteita äidinkielen ja matematiikan tunneilla mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

Keväällä 2012 oli selvää, että kokeiluopetusryhmiksi valittiin 9d, 9e, 7h ja 7j. Yhdeksänsistä luokista vain 9e käytti laitteita molemmissa oppiaineissa. Seuraava ratkaistava palapeli oli rehtorilla, jonka oli laadittava sellaiset työjärjestykset, joissa kukin valittu opetusryhmä opiskelee tiettyä kurssia matematiikkaa ja äidinkieltä tietyssä jaksossa. Oppitunnit oli saatava osumaan lukujärjestyksiin niin, etteivät äidinkielen ja matematiikan tunnit osu päällekkäin, jotta laitteita päästään maksimaalisesti käyttämään molemmissa aineissa. Ei ihan pieni homma koulussa, jossa on yli 40 opetusryhmää.

Opetettavat kurssit siis valittiin keväällä. Kesän ja alkusyksyn aikana meidän opettajien oli sitten keksittävä, miten laitteita opetuksessa käytetään. Kumpikaan kokeiluun osallistuvista opettajista ei ollut tutustunut iPadiin tai Applen tuotteisiin ylipäätään ennen hanketta. Siinä mielessä kokeilu oli siis totuudenmukainen, että päästiin näkemään, mitä pystymetsästä tulevat keksivät laitteilla tehdä ja miten helppokäyttöisiä ne ovat.

Yhdeksäsluokkalaisille räätälöitiin kakkosjaksoon äidinkielen ja kirjallisuuden yhdeksäs kurssi, joka koulussamme on kirjallisuuspainotteinen. Seitsemäsluokkalaisten äidinkielen opetus yläkoulun puolella alkoi vasta kakkosjaksossa. Kielioppiasiana ensimmäisessä kurssissa on sanaluokkien kertaus, johon arvelin löytyvän verkkomateriaalia ja harjoituksia runsaasti. Tekstipuolella harjoitellaan tekstin rakentumista. Lisäksi siirsin tekstilajeista sadun käsittelyn tähän kurssiin.

Matematiikassa iPadeja suunniteltiin käytettäväksi tiedonhankintaan mm. verkkoluentoja katselemalla. Laitteilla oli lisäksi tärkeä merkitys sekä heikkojen että lahjakkaiden oppilaiden eriyttämisessä ja muutenkin opiskeluun motivoimisessa. Oppitunneilla suunniteltiin käytettävän esimerkiksi Matikkakunkku- ja Tangram-sovelluksia. Varsinaiseen hyötykäyttöön päätettiin ottaa graafinen laskin (Free GraCalc -sovellus).

Ja kuinkas sitten kävikään… Syksyllä iPad-salkut saapuivat kuntaan myöhässä. Koulujen osalta tarkkaan laadittu salkkujen käyttöaikataulu nyrjähti alkuunsa. Yläkoulun millintarkat suunnitelmat eivät paljoa joustaneet, jotta kokeiluun valjastettujen opettajien työ ei kokonaan valuisi hukkaan. Mikäli laitteiden käyttö olisi siirtynyt seuraavan jakson puolelle, olisi suunnitellut kurssit jo opiskeltu eivätkä opetettavat ryhmätkään uudessa lukujärjestyksessä enää olisi samat.

Lopputuloksena kakkosjakso alkoi ilman hartaasti odotettuja iPadeja ja laitteet saatiin käyttöön neljä viikkoa myöhässä. Yläkouluun käyttöön tuli kaksi salkullista sekä muutama irrallinen iPad siten, että opetusryhmän jokaiselle oppilaalle saatiin oma laite. Toiseen settiin ladattiin matematiikassa käytettävät appsit ja toiseen äidinkielen vastaavat. Laitteet numeroitiin – samoin oppilaat. Näin ollen jokainen oppilas käytti aina samaa laitetta siten, että yhtä laitetta käytti äidinkielessä neljä eri oppilasta ja matematiikassa kolme. Oppilaat allekirjoittivat juhlallisen vakuutuksen, jossa lupasivat kohdella laitteita huolellisesti sekä kunnioittaa toisten oppilaiden laitteille mahdollisesti tallettamia töitä. Koska samalla sormitietokoneella oli useita käyttäjiä, niitä ei ollut mahdollista viedä kotiin vaan kaikki työ oli tehtävä oppituntien puitteissa.

Ensimmäisten viikkojen käyttökokemuksia haittasi se, että koulun langaton verkko oli kovasti yhteistyökyvytön. Tökkivän alun vuoksi kirjaton koulunkäynti oli sujuvaa lopulta noin neljän viikon ajan. Miten käyttö sujui äidinkielen opetuksessa? Siitä seuraavassa postauksessa enemmän.

Kesäisin terveisin
Tiina Koski
raportin laatija, hankevastaava, iPad-noviisi, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Punnitsemista ja muuta matematiikkaa

Olennainen osa tätä hanketta on sen pohtiminen, kuinka saada iPadit järkevään, oppimista tukevaan käyttöön. Ne eivät saa olla pelkkiä pelikoneita, vaikka pelillisyydessä en toisaalta nää mitään vikaakaan, jos se tulee oppimista.

Matematiikan drillausharjoituksiin löytyy appseja. Parhaiden seulominen on työlästä, mutta tarpeellista. Sovellusten viidakossa tarvitaan tienraivaajia. Muutamalla hyvällä kyllä pärjää jatkossa. Käyttökokemusten laajempi jakaminen olisi tässä suotavaa!

Ja siellä viidakon toisella puolella saisi sitten häämöttää tulevaisuus, joka ei ole laiteriippuvainen.

Tällä viikolla olen 2. luokassani käyttänyt WeighFun  iPad-sovellusta gramman ja kilogramman käsitteiden opettamiseen. Lapset saivat paljon lisäharjoitusta punnitsemisesta ja tässä sovelluksessa toriostokset pääsi myös maksamaan kauppaan (tosin dollareina). Toinen hyvä sovellus on Weighing. 

Mikään ei tietenkään vedä vertoja konkreettiselle punnitsemiselle. Suosittelin vapaaehtoiseksi  kotiläksyksi leipomista. Siinä tulevat desit ja litratkin tutuiksi. Kirjan tehtävät vaikuttivat tässä kohtaa tylsiltä, kun konkreettista materaalia oli luokassa punnitsemista varten ja hyvällä sovelluksella saattoi kerrata opittua. 

Tässä lopuksi mainitsen yhden hyvän appsin, joka on juuri päivitetty suomenkieliseksi. DragonBox+ Algebra on kansainvälisesti kiitelty ja palkittu sovellus, joka kehittää matemaattista ajattelua. Peli on lisäksi hauska ja grafiikaltaan hyvä. Ehdottomasti matematiikkasovellusten aatelia. Suosittelen! Sopii hyvin alkuopetusikäisille ja tarjoaa haastetta vanhemmillekin.

 

 

Musiikkia, lyriikkaa ja journalismia – in English

Musaope-Petran kuvailema räppiprojekti oli mielenkiintoinen ohjauskokemus myös englannin opettajan näkökulmasta. Opiskelijat pitivät projektissa hyvänä ryhmätyötä, vapaampaa työtapaa, Garage Bandia, iPadin käyttöä sekä englannin ja rap-tietoutensa / -osaamisensa karttumista.

Opiskelijoiden tehtävänä oli luomansa rap-kappaleen lisäksi luoda yhteinen nettilehti, johon kappaleen lisäksi tuli artikkeleita rapin historiasta ja artisteista englanniksi. Käytimme avuksi Magazine Factory -nettilehtipohjaa, jota oli valitettavasti hieman kömpelö käyttää. Lopputulos on kuitenkin hieno!

Totesimme Petran kanssa projektin päätyttyä että annoimme opiskelijoille sittenkin liikaa aikaa, sillä he tuudittautuivat ajoittain siihen luuloon että aikaa on enemmän kuin sitä olikaan. 4-5 hengen ryhmissä työmäärä ei myöskään jakautunut aina tasaisesti, ellei ryhmä pitänyt siitä huolta.

Opiskelijat toivoivat loppupalautteessaan, että ope antaisi heille esim. muutaman teeman listan josta valita yksi sanoitusten teemaksi. Monella ryhmällä tuhrautui lyyriikoiden rustaamiseen liialti aikaa. Osan oli vaikea löytää tietoa artikkeleihinsa, ja koska käytimme vain vapaasti jaettavia kuvia, niidenkin löytäminen artikkeliin saattoi olla vaikeaa.

Opiskelijat olivat myös huolestuneita yksityisyydensuojastaan, sillä rap-kappaleet ovat monelle henkilökohtaisia. Tämän vuoksi en myöskään linkitä lehteämme tähän.

Suosittelen ainerajojen ylittävää yhteistyötä kaikille!
-Enkun ope Kaisa Rajalahti

Toivion Ipad kokemuksia

Ipad jaksomme lähenee loppuaan. Alussa koneiden kloonauksen kanssa oli melko paljon ongelmia, mutta tämän jälkeen olen myönteisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän Ipadien kanssa on ollut teknisiä ongelmia. Esim. verkko-ongelmia ei ole ollut käytännössä ollenkaan vaan laitteet ovat pysyneet hyvin verkossa, kun niillä on kerran  kirjauduttu verkkoon.

Tässä kokemuksia alkuopetuksen käyttäjiltä:

Kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä. Koneet ovat helppokäyttöisiä ja myös pienten lasten käteen sopivia. Aika monelle väline on tuttu jo kotoa. Valikot ovat olleet selkeät ja pelit/tehtävät kätevästi löydettävissä.

Ehkä sisältöihin kaipaisin enemmän ongelmanratkaisua eskareille ja jonkin verran monipuolisuutta sisältöihin. Lolan matikkatehtävissä mennään suht´nopsasti – ja + laskuihin, vaikka sarjoittamisen ja loogisen päättelyn saralta olisi hyvä harjoittaa taitoja.

Pingu on ihan ässä ja prinsessoille löytyy puuhaa…

Lapsille tulee i-padeja varmasti ikävä!

– Lolan matikkajuna (hauska, osalle vähän helppo. silti innostava)

-Lolan aakkosjuna (osalle tarpeeksi haastava, ne joille lukeminen vähän hankalaa)

– Kalasoppa; hauska, vähän liikaa luettavaa ykkösille, mutta peli hauska ja haastava

– kamera, lapset innostuivat ottamaan toisistaan erilaisia kuvia, löysivät itse eri vaihtoehdot esim.röntgenkuva… leikimme kameralla myös kuvasuunnistusta->joku otti kuvan luokasta (usein hyvin läheltä) ja muut yrittivät etsiä paikan

– peleistä kokeilimme, pingviinipeliä, värityskuvia, palapelejä, movie planet peliä…

– muutama oppilas innostui myös Garade bandistä, mutta siihen emme ole vielä käyttäneet yhteistä aikaa

– luimme myös sadun, tosin suurin osa kuunteli sen

– Google Earth oli myös hauska. oppilaat matkustivan omiin koteihinsa ja paikkoihin joissa olivat käyneet

– hauskaa oli tehdä parin kanssa yhdessä, mennä luokasta käytäville kuuntelemaan satua ja pelit toki parasta!!

– Aleksi –