Äidinkielen ja kirjallisuuden iPad-kokeiluja

On kulunut kymmenkunta kuukautta siitä, kun ensimmäistä kertaa vein iPadit lukiolaisryhmään, ja lienee aika tehdä hiukan tiliä. Joukkoon on mahtunut käyttökokeiluja kaikilla lukion luokka-asteilla sekä parissa yläasteen ryhmässä.

Sekä tietyn projektin että satunnaisen tilanteen tiedonhaun välineenä iPadit ovat oivallisia varsinkin kokoaikaisessa käytössä; tosin saman asian ajavat varsin luontevasti opiskelijoiden omat älykännykät. Muistiinpanojen teossa tabletit ovat jakaneet mielipiteitä, koska osa kirjoittaa sujuvasti iPadilla, kun taas jotkut kaipaavat erillistä näppäimistöä. Kynäänkin uskovia vielä on, mutta muutamat opiskelijat suuntaavat muistiinpanotoiveissaan tulevaan ja kyselevät jo pilvipalvelun kautta jaettavia muistiinpanoja – hyvä niin, sillä syksyllä otamme mahdollisesti juuri Dropboxin käyttöön materiaalien jakamiseen. ”Kirjoituskoneena” olemme testanneet iPadia ryhmätentissä tekstitaitovastauksen laadintaan sekä kirjoitelmien ideointiin ja suunnitteluun – käyttökelpoisuus jakoi tässäkin uutuuttaan mielipiteitä.

Kielenhuoltoharjoituksiin iPadit taipuivat notkeasti, kun jokainen sai harjoitella YLE:n Abitreeneissä tarpeellisimman tuntuista asiaa. Samalla sain ÄI9:n kävijät tutustutettua sivustoon omaa harjoittelua varten.

Kaunokirjallisuuden tutkimisessa iBooksin ilmaiset klassikot, joita olemme ladanneet toista sataa, tarjoavat helpon ja nopean materiaalin esimerkiksi omaan, ryhmissä tehtävään ja kaikkien yhteiseen runojen ja novellien analysointiin. Olemme päässeet iPadeilla helposti käsiksi Leinon, Ahon ja Canthin teksteihin, joita olisi muuten ollut perin takkuista saada kaikkien käsiin noin vain. Samalla analyysiohjeet ovat tarvittaessa koko ajan käsillä.

Mediateksteistä olemme tutkineet tablettien avulla eri juttutyyppejä sekä tehneet kuva-analyysiharjoituksia. Ilahduttavaa on materiaalin jatkuva tuoreus verrattuna oppikirjan esimerkkiteksteihin – niiden pienin paha on, että ne osaa itse ulkoa, sillä suuremmaksi harmiksi lasken kolumnin argumentaation tutkimisen vuonna 2013 tekstistä, jossa Lähi-idässä soditaan vuonna 1990. Oman ajan mediateksti kuvineen lienee mielekkäämpää ilmiön tutkimista silloin, kun ei vaikkapa sisällön vuoksi erityisesti tarvita tapahtumia ajalta ennen lukiolaisen syntymää. Toki menneellä on oma arvonsa, ja Mainosmuseo-appsi soveltuu hyvin neloskurssin mausteeksi.

Odotan kovasti e-Oppi Oy:n äidinkielen ja kirjallisuuden sähköistä oppikirjaa. Kun materiaali on kommentointi-, muistiinpano- ja jakamismahdollisuuksineen tableteilla tai muilla langattomilla laitteilla, ollaan teknisesti nykyajassa ja voidaan opetella vallan uutta toimintatapaa. Tärkeintä on kuitenkin etsiä uusista keinoista lisäarvoa, joka edistää oppimista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s