Ysiluokan äidinkielen kirjallisuuskurssi kirjattomasti

Kaksi Pirkkalan yläasteen ysiluokkaa pääsi testaamaan iPadeja koulukäytössä syksyllä 2012 yhden jakson ajan. Tarkan ennakkosuunnittelun tuloksena kokeilujaksoon valikoitui äidinkielen 9. kurssi, joka käsittelee kotimaista kirjallisuutta aina suullisesta perinteestä Agricolan kautta nykypäivään asti.

Olin suunnitellut kurssin siten, että oppikirjoja ei tarvita vaan kaikki opetus ja oppiminen tapahtuu sähköisesti. Oppilailla oli kylläkin vihot muistiinpanoja varten. IPadit olivat muidenkin luokkien käytössä, joten muistiinpanoja ei valitettavasti voinut niillä kirjoittaa eikä laitteita voinut viedä kotiin.

Kaikki sujuikin suunnitelmien mukaan – mutta vasta kun kurssin alusta oli kulunut nelisen viikkoa. Laitteet saapuivat koululle tuon verran myöhässä ja lisäksi ensimmäisiä käyttöviikkoja hankaloitti jatkuvasti katkeileva verkkoyhteys.
Kurssin alkupuolella oppilaat saivat kunkin tunnin alussa tehtäväkseen etsiä tietoa tietystä kirjallisuuden aikakaudesta. Vihkoon tehtiin ajatuskarttoja mm. romantiikasta, realismista, uusromantiikasta ja modernismista. Jotta oppiminen ei olisi kokonaan jäänyt oppilaiden omille harteille, seuraavalla tunnilla käytiin yhdessä läpi, mitä tietoja ajatuskartoista tulisi löytyä ja muutenkin yhdessä pureskeltiin opittua. Oppimista tukivat opettajan laatimat PowerPoint-esitykset. Kirjatonta ja paperitonta oppimista sekin.

Oppilaat tarttuivat laitteisiin innoissaan ja tekivätkin töitä ahkerasti koko jakson ajan. Huomion arvoista olivat kuitenkin kommentit, joiden mukaan itsenäinen ja ongelmanratkaisuperäinen työskentely oli paljon raskaampaa ja vaativampaa kuin perinteisempi opettajalähtöinen – joskin keskusteleva – opetus.

Kun aikakaudet oli kahlattu läpi, oli aika syventyä itse tekijöihin ja teksteihin. Oppilaat tekivät parityönä kirjailijaesitelmiä CBB-sovelluksella (Creative Book Builder). Työskentelyn aluksi näytin sovelluksen käytön perusteet mutta nopeasti nuoret oppivat käyttämään ohjelmaa itsenäisesti. Ainoastaan Dropbox-tallennukset jäivät opettajan vastuulle, koska kaikki tuotokset tallennettiin yhteiselle tilille enkä halunnut tunnuksia oppilaille jakaa. Lähteenä käytettiin tietokirjoja, oppikirjoja ja internetlähteitä.

Työskentelyyn oli varattu aikaa 3–4 oppituntia mutta aikaa olisi ollut tarvetta käyttää enemmänkin. Valmiit ”kirjat” esiteltiin vuorollaan videotykin välityksellä. Jokaisella oppitunnilla oli siis yksi kirjailija aiheena: Juhani Aho, Minna Canth, Ilmari Kianto, Eino Leino, Edith Södergran, Mika Waltari, Väinö Linna ja Tove Jansson. Esitelmän jälkeen tutustuttiin kyseisen kirjailijan tuotantoon mm. lukemalla katkelmia iBooksiin tallennetuista teoksista. Kurssikoetta varten tulostin jokaisen parin tekemän ”kirjan” oppilaille itselleen. Esitelmät ja vihkomuistiinpanot olivat käytännössä ainoa lähde, joita kokeeseen kerratessa tuli lukea.

Oppimista tarkasteltiin kurssin edetessä pitämällä tuntikuulusteluja Socrative-sovelluksen avulla. Loppujen lopuksi päädyin tekemään myös kurssikokeen Socrativella. Kokeessa oli 50 kysymystä, joista puolet oli monivalintakysymyksiä ja puolet avoimia. Koetilaisuudessa oli läsnä kaksi opetusryhmää – jokaisella oppilaalla oma laite käytössään. Koetta valvoi kaksi opettajaa. Oppilaille annettiin ohjeeksi kirjata muistiin sellaisen tehtävän numero, jonka osalta jokin jäi kaihertamaan. Tilaisuuden lopuksi opettaja lisäsi sitten mahdollisen korjauksen omiin muistiinpanoihinsa. Socrativen ongelma kun on se, että siinä ei pääse palaamaan takaisin tarkastelemaan tai korjaamaan omia vastauksiaan. Varmistelua pyysi muutama oppilas – kaikki sellaisia, jotka varmistelevat ns. normaalinkin kokeen jälkeen tekemisiään.

Lähtökohtaisesti kuvittelin Socrative-kokeen olevan paljon helpompi kuin perinteinen kertauskoe tästä kurssista on – johtuen lähinnä useista monivalintakysymyksistä verrattuna avoimiin tai soveltaviin kysymyksiin. Loppujen lopuksi arvosanallisesti koe asettui varsin linjakkaasti aiempien vuosien tulosten rinnalle. Kurssipalautteessa oppilaat kritisoivat jonkin verran tätä koetyyppiä. Sitä pidettiin vaikeampana ja jonkinlaista ahdistusta oli aiheuttanut se, ettei kysymyksiin voinut palata niihin jo vastattuaan.

Laitteen ääressä puurtamisen lomassa pidettiin lukutuokioita: luin oppilaille ääneen Suomen lasten Kalevalan kurssin kuluessa. Samalla tuli kansalliseepoksen juoni käsitellyksi. Kalevalan kieltä ja rakennetta käytiin läpi erikseen. Kurssin kirjoitelmana oli kirjallisuusessee, jonka oppilaat kirjoittivat kotonaan – koneella – lukemansa klassikkoteoksen pohjalta. Essee lähetettiin opettajalle liitetiedostona. Samalla tuli harjoiteltua sitäkin.

Kirjallisuuskurssi on perinteisesti ollut ainekseltaan runsas. Sen vuoksi kurssin alussa arvelutti, miten aika mahtaa riittää – nyt kun esitelmätkin tehtiin aiemmasta poiketen koulussa. Yllättävän hyvin ehdittiin. Pois jäi oppikirjan opetustekstien käsittely. Opetus oli keskustelevaa ja käsiteltävä aines ehkä hieman aiempaa suppeampaa. Tekstejä olisi mielestäni pitänyt ehtiä tutkia ja analysoida enemmän. Jos aikaa olisi ollut käytettäväksi, olisin myös toteuttanut kirjailijoiden teoksista erilaisia näytelmäversioita ja kuvannut niistä elokuvia iMovien avulla. Harmillisesti tällaiset projektit tahtovat jäädä teemapäivien iloksi.

Kurssipalaute oli jälleen positiivista. Pois lukien kurssikokeen osakseen saama kritiikki melko monelta oppilaalta. Opettajana seison edelleen alkuperäisen päätökseni takana, että kolmesta yhdeksännen luokan äidinkielen kurssista juuri tämä soveltui kirjattomana toteutettavaksi parhaiten. Vaikka kirjallisuuskurssi onkin.

-Tiina-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s